Vasta 2 viikkoa. Tuntuu, kuin aikaa olisi kulunut paljon enemmän. Olo hyvä, ei mielitekoja päihteisiin.

Tuntuu vähän nololle iloita kahdesta viikosta. Sehän kuulostaa, kuin olisin ennen ihan jatkuvasti juopotellut. Tosiasiassa välillä minulla on ollut useampi kuukausi väliä ja välillä olen juonut kerran kuussa ja sitten on aikoja, kun olen ottanut useamminkin, jopa useasti viikossa.  Aiemmin en ole varmaankaan päättänyt, että lopettaisin kokonaan. Jotenkin mennyt niin, että, kun on juonut niin helposti sitten tullut niitä "tilaisuuksia", että yllättäen onkin juonut joka viikonloppu, milloin minkäkin kissanristiäisen takia. Ehkä etäisesti ihaillut ihmisiä, jotka ovat päättäneet lopettaa alkoholin käytön kokonaan. Miten hyvin he voivat nyt, siitä minäkin haaveilen.

Edelleenkin tulee paljon mieleen niitä huonoja muistoja, mitä kännipäissään on elänyt. Joku suojelusenkeli minulla on ollut matkassa. On ihme, ettei minulle ole sattunut mitään peruutamattomasti pahaa. Mahdollisuudet siihen on ollut olemassa koko ajan.

Mutta nyt on sellainen piste elämässä saavutettu, että pystyn sanomaan sen itselleni rehellisesti. Alkoholi ei sovi minulle milläänlailla.  Jos alkoholia voi käyttää fiksusti, minä en osaa sitä. Minun ei kannata päihdyttää itseäni. Alkoholi ei tee mitään hyvää minulle. Se ei tee nykyään edes mukavaa nousuhumalaa. Olen iloisempi selvinpäin. Välillä jopa hyvin vähäisestä määrästä muisti pätkii seuraavana päivänä.

2 viikkoa on hyvä alku. Minulla oli aivan ihana viikonloppu. oli hyvää syömistä, oli herkuttelua, oli mukavaa tekemistä, oli liikuntaa, aurinkoa ja hyvää mieltä. Oli hyvä olo koko ajan.Minulla on hyvä ja levännyt olo. Ja viikonloppukin tuntui pitemmälle, kun ei mennyt aikaa hukkaan krapulassa. Minulla oli sellainen viikonloppu, kuin mitä olen ihastellut ja haaveilllut.

Nyt uuteen viikkoon.Sen tiedän, että tällä viikolla tulee houkutus.