Yhdeksän päivää juomatta.

Oikeasti olisi hienoa kirjoittaa, että 9 vuotta juomatta.

Sillä ainakin niin kauan olen asiaa pohtinut ja yrittänyt. Tälläkin kertaa viimeisestä juomatta päätöksestä on oikeasti 2 viikkoa ja 1 päivä. Kun niin pyhästi ajattelin, että nyt se on loppu.Sitten tuli seuraava päivä. Edelleen lomalla. No ,pitihän minun auttaa miestäni polttamaan loput tupakat, (koska hänkin lopettaa sekä juomisen, että tupakoinnin),joita oli tietenkin ostettu aivan liian paljon. Ja tupakka ei maistu ilman alkoholia, joten tottakai täytyy vähän viiniä tissutella, että pystyn hyvää hyvyyttäni auttamaan.

Silloin ajattelin, että se sitten on ihan viimeinen kerta.

Loma jatkui, palattiin reissusta.Ihana kotipäivä, ihana koti, hyvät unet nukuttuna, hyvä kotiruoka ja sohvalle. Katsotaan sarjamaratoonia. Miehellä alkaa suu napsamaan, nyt ihan viimeisen kerran lomalla, voi ihan hyvällä mielellä vähän olutta ottaa.

Hän tekee lähtöä kauppaan ja kuulen, kun suustani pääsee ääni- "no tuo sit mullekin viiniä ja pari sidukkaa"

Ei mun tee edes mieli, mutta niin vaan haluan ottaa, seuran vuoksi.

En ole oikeastaan moneen vuoteen enää nauttinut alkoholista, sillä ei ole enää sitä samaa vaikutusta, kuin joskus nuorempana.Kyllä se rentouttaa, mutta ei se tee minusta yhtään iloisempaa. Joskus yritän saada parempaa vaikutusta ja lopputuloksena kaatokänni ja niin hirveä moraalinen krapula, etten selviä siitä ikinä.

No, sarjamaratooni jää ja aamulla on huono olo, sekä fyysisesti, että psyykkisesti.Miksi, miksi minä join? En saa siitä mitään lisä onnea tai iloa elämään. Eikä tuokaan vielä riiitä. Loma jatkuu, joten vielä kerran ihan vihon viimeisen kerran täytyy juoda. Onhan siihen niin hyvä tilanne, kun on loma ja lapsikin on muualla.Tämä tilaisuus on hyödynnettävä.

Seuraavana aamuna teen kuolemaa, mies myös. Nyt se sitten on vihdoin loppu. Ja sitten on se rahakkain osuus siinä krapulassa. Kun ruokakuski tuo aamuruokaa ja illalla sama uusiksi.

Seuraavana päivänä kaduttaa. Onneksi arki alkaa ja työt kutsuu.

Tällä kertaa olen varma, että nyt se on loppu.No ainakin se on ollut loppu 9 päivää. Jotenkin vapaa ja huojentunut olo. Viikon olen miettinyt, miten pysyn tällä tiellä. Ehkä, jos kirjoitan, asia on todempi. Miten varmistan, että päätös pitää tällä kertaa? Miksi se pitäisi, kun ei ole ennenkään pitänyt?

Nyt mietin niitä kaikkia kertoja, kun olen keskustellut vaikkapa siskoni kanssa asiasta. Samat faktat pätee edelleen. Sama moraalinen krapula jatkuu ja hävettää, miten olen voinut olla niin tyhmä, että olen pilannut monet asiat juomalla. Sekä miten kaltoin olen kohdellut kehoani, aivojani, aikaani.

Välillä tulee ahdistus, kun mieleen tulee kaikki hävettävät asiat, mitä olen tehnyt humalassa ja ahdistus siitä, että on liian paljon poispyyhittyjä päiviä, joita en saa ikinä takaisin.

En koe olevani alkoholisti, mutta olenko sittenkin? Jos en halua juoda, niin miksi juon?